Valitettavasti meillä näitä aiheita koskeva keskustelu rajautuu näinä aikoina pitkälti ydinvoimaan. Monien mielipide näyttää olevan se, että luomalla yhteiskunnalliset edellytykset rakentaa lisäydinvoimaa pystymme estämään talouden selkärankamme, metsä- metalli-, kone- ja sähkötekninen teollisuutemme murtuminen ja alasajo ja jatkamaan kansakuntamme vaurastumista entiseen malliin.

Tämä ei tule onnistumaan. Tarvitsemme rohkeita ja radikaaleja strategisia valintoja ja ne ovat jotain aivan muuta kuin nyt käsillä oleva päätös ydinvoiman lisärakentamisesta.

Lisäksi on huomattavaa, että strategisten valintojen keskittyminen ydinvoimaan hyvin suomalainen keskustelu, jolla ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä maailmalla pohditaan nyt. Finanssikriisin jälkitunnelmista ollaan nyt monella taholla suuntaamassa resursseja alalle jonka tulevaisuudennäkymät on paremmat kuin mitkään toisen. Tämä ala on puhdas ja älykäs energiateknologia. Mikään muu yksittäinen teollisuuden ala ei tule kasvamaan vastavasti seuraavien kymmenen vuoden kuluessa.

Tällä kertaa kyse ei ole investoinneista spekulatiivisiin markkinoihin vaan todelliseen tarpeeseen, joka syntyy ilmastonmuutoksen torjunnasta, tuotannollisen tehokkuuden kasvattamisesta, kustannuspaineista sekä uusiutumattomien luonnonvarojen kasvavasta niukkuudesta. Laajemmin ottaen kyse on kokonaan uuden talouden infrastruktuurin rakentamisesta, jossa viimeisin teknologinen kehitys tuottaa vastauksia aitoihin yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Äskettäin tehdyn Roland Berger-konsulttitoimiston arvion mukaan puhtaan energiateknologian markkinat tulevat kasvamaan rajusti tulevana vuosikymmenenä siten, että vuonna 2020 sen volyymi on 1,6 triljoonaa euroa. Se tulee olemaan tuolloin maailman suurimpia teollisuuden aloja.

Jo nyt tiedämme, mitkä maat ovat tällä hetkellä eturintamassa tässä kehityksessä. Se voidaan mitata tuotannon osuudella bruttokansantuotteesta. Ne maat ovat Tanska, Brazilia ja Saksa. Tanskalaiset ovat maailman ykkösiä mm. tuulivoimaloiden turbiinien kehitystyössä. Brasilialaiset ovat johtavia bio-etanolin tuottajia maailmassa. Saksalaiset ovat osanneet muuntaa vanhan teknologiaosaamisensa uusiutuvien energiateknologioiden tuotantoon.

Näiden maiden menestymistä puhtaan teknologian teollisessa tuotannossa ja viennissä yhdistää kolme menestystekijää: aikainen ja systemaattinen julkisen sektorin panostus, tästä seuraavat yksityisen sektorin investoinnit sekä hyvin vahvat kotimarkkinat teknologian eri sovelluksille.

Suomella on hyvät lähtökohdat: meillä on teknologista osaamista ja teollinen tuotanto esimerkiksi tuulivoimassa on lähtemässä hyvään vauhtiin, kuten Winwindin uusi tuotantolaitos Haminassa osoittaa. Lisäksi esimerkiksi eristeteollisuutemme on maailman huippuluokkaa.

Samalla hallituksen politiikka on ollut hidasta ja poukkoilevaa, edes syöttötariffeista ei ole onnistuttu sopimaan. Investoinnit ovat olleet vaatimattomia ja toimivista kotimarkkinoista ei ole edellisistä syistä johtuen ole tietoakaan. Panostuksemme valuvat tuontiteknologioihin, kuten ydinvoimaan, jota rakennetaan nyt kalliisti Olkiluodossa halvalla ulkomaisella työvoimalla .

Myös maailman suurimmat investoijat ovat lisäämässä merkittävästi panostuksiaan puhtaan energiateknologian kehittämiseen. Tämä tapahtuu kaikkialla siellä, missä suotuisat edellytykset investoinneille on luotu. Nämä edellytykset ovat hyvin konkreettisia asioita: kuinka vero, tuki-, ja markkinasäätely on hoidettu siten, että investoinnille on edellytykset laskea tuotto- ja takaisinmaksuaika.

Suomi voi vielä ottaa eturivin paikan tulevassa kehityksessä, mutta se vaatii nopeita toimia ja radikaalin strategian jonka ytimessä on oltava Suomen kohottaminen edellä kuvatun kehityksen aallonharjalle. Toimintamallit on uudistettava ja julkisen sektorin ohjausjärjestelmä sekä koko innovaatiojärjestelmämme on suunnattava strategisten tavoitteiden toteuttamiseen.

Ja ennen kaikkea: tarvitsemme näkemystä, yli sektorien ulottuvaa yhteistyötä ja rohkeutta.

-Markku Wilenius

Yksi tärkeimpiä oppeja, joka syksyllä nitkahti eteenpäin, on arvostaa terveyttä, ja todella edistää sitä. Sain oppia tämän tärkeän läksyn toisen ihmisen kautta, jolla diagnosoitiin hankalan ennusteen syöpätyyppi. Toisenkin kokemuksesta voi siis oppia, ja olen tästä oppimahdollisuudesta suuresti kiitollinen, sillä oma elämäni muuttui siitä lähteneistä tutkimusmatkoista suuresti. Käsitin, että ilman terveyttä meillä ei ole pohjaa monelle muullekaan asialle - kehomme saattaa tipauttaa meidät Maslow’n tarvehierarkian alimmalle tasolle ennen kuin ehdimme sitä edes huomata.

Kokonaisuus jonka osista muodostumme, on myös jaksanut hämmästyttää. Vastaan on tullut upeita tutkimuksia meditaation vaikutuksesta aivoihin, tunteiden vaikutuksista sairauksiin, kehon itseparantamiskyvystä (JOS sen itsesäätelyjärjestelmän ylläpidosta huolehditaan!) jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja meiltä yksilöinä vaaditaan itse asiassa läsnäoloa itsellemme, jotta voisimme huomata “mitä minä tällä hetkellä tarvitsen voidakseni hyvin?”.

Kenenkään ei ole pakko juosta tavaran ja rahan perässä, mielihyvän tavoittelussa, pätemistä etsimässä. Voimme joka hetki valita sen onnen, joka meistä jokaisesta löytyy, kun uskallamme pysähtyä, ihmetellä, kohdata oman totuutemme. Elämä töineen ja muine ihmisineen alkaakin näyttäytyä uudella tavalla.

Woimaa!

Kun yhdessä luominen pyörähtää käyntiin aidolta pohjalta, yksilö sulautuu ajatuksissaan toiseen, ja yhteisöllinen dialogi ja “ajatuskenttä” sulautuu yhteisluomukseksi. Se EI ole “leikkaa-liimaa” -yhteistyötä, jossa yksi kommentoi muiden tekemistä “liimaten” oman antinsa toisen työn päälle, vaan jonkin täysin uuden synnyttämistä yhteisen dialogin tai muun tekemisen kautta (luomisen kohde voisi yhtä hyvin olla maalaustaidetta tai vaikkapa ryhmäliikuntaa, jossa syntyy jotakin ainutlaatuista, kun jokainen antaa itsensä prosessiin).

Tärkeimmiksi yksittäisiksi tekemisen laaduiksi on noussut luottamus ja sitoutuminen.  Luottamus mahdollistaa ryhmän emotionaalisen tilan ylläpidon, ja siten vaikeidenkin asioiden käsittelyn, mikä on tutkitusti tärkeimpiä ryhmän onnistumisen avaimia. Sitoutuminen nousee yhteisestä innostuksesta ja hengen palosta asialle, jota ollaan luomassa. Onkin ideaalia, jos luomaan pääsevät ne henkilöt, joita asia luonnostaan kiinnostaa - orgaanisuus pitää osaltaan huolen yhdessä luojien motiiveista ja prosessin aitoudesta, joka kantaa myös lopputulokseen yksilöiden intention kautta. Myös tietty jännite on ryhmäprosessissa tärkeä - ilman jännitettä ei päästä eteenpäin. Tämäkin on mahdollista vain luottamuksen alustalla - se mahdollistaa “välittävän rehellisyyden”, joka on ryhmässämme valittu tietoiseksi arvoksi heti prosessin alkuvaiheessa. Yhteisesti pohditut arvot, jotka kantavat kaikessa kommunikoinnissa ja valinnoissa ovatkin kolmas tärkeä kivijalka onnistumiselle.

Mutta missä on “yhteisen” ja “minän” raja? Onhan teatteriesityksessäkin staransa - jokainen saa roolistaan tunnustusta. Egolla ja persoonalla on omat tärkeät tehtävänsä, mutta onnistuneessa yhdessä luomisessa ne osataan sulauttaa kollektiiviseen tarkoitukseen. Satuin olemaan yleisönä eräässä upeassa näytöksessä, jossa sain eteeni ilmentymän siitä miltä näyttää, kun yhdessä luovasta ryhmästä nousee tietty yksilö esiin. Oli hämmästyttävää todeta, että esityksen soljuvuus rikkoontui, kun yhden henkilön persoona tuli läpi muutoin harmonisesta, suurempaa tarkoitusta palvelevasta kokonaisuudesta. Oli hämmästyttävää ylipäätään “huomata huomaavansa” tämän, vaikka tiedetäänkin että tulkitsemme tietoisesti toistemme sanallisesta kommunikaatiosta n. 10 % ja loput 90 % kehon kielestä, eleistä ym. tunnelmista välittyvästä viestinnästä.

Yhdessä luominen on siis aidoimmillaan ja erityisesti pitkässä projektissa syvällinen prosessi, jonka osalliset sitoutuvat oppimaan itsestään ja toisistaan ja kehittyvät parhaimmillaan lyhyessä ajassa niin paljon ettei moneen vuoteen yhteensä. Ja tämä tapahtuu siinä samalla kun tehdään työtä hauskalla tavalla flowssa, yhdistellen eri kokemusmaailmat ja potentiaalit. Ystävyyden ja ammattimaisuuden yhdistäminen on mahdollista, kun osallisten välillä on neljäntenä kivijalkana toistensa osaamisen erilaisuuden arvostus. Ilman keskinäistä arvostusta ja jokaisen osallisen persoonan kunnioitusta co-creation ei taida olla edes mahdollista. Ryhmä alustanaan yksilön potentiaali pääsee esiin, ja toisaalta jokainen yksilö nostaa ryhmän potentiaalia.

Uskomattominta kaikesta, oma ja keskinäinen hyvinvointi on kasvanut. Emme ikinä olisi yksin saaneet aikaan kaikkea sitä mitä nyt on yhdessä luotu.

-Katja

on kuin salama

joka läpäisee sielun ja mielen tasot

Kuin säteenä,

joka syöttää ikiaikaista viisautta

yhdistellen nykyisyyteen,

sointi, jonka jokainen solu kuulee.

Toisinaan koputtelee vienosti -

otanko vastaan,

antaudunko vietäväksi

vai seuraanko kalenterimerkintöjä?

-Katja

Itselle tämä on erityisen jännittävä ajatus juuri nyt, koska saimme juuri Mainostoimisto Magian kanssa (juhlalliseen) päätökseen omien nettisivujemme tekemisen. Mitähän kävijä mahtaa siellä nähdä, mitä me olemme sivuille Millan kanssa yhdessä luoden koodanneet?! Kääk. Antakaa kommenttia ketkä ehditte ja viitsitte

Tämä näin lyhyesti blogin avaamiseksi ja omankin kirjoituskynnyksen madaltamiseksi - kas vain, tulipas tehtyä!

-Katja